Pitkästä aikaa on taas olo että haluan kirjoittaa..elämässäni on tapahtunut isoja muutoksia viime kirjoitusten jälkeen.

Ensinnäkin MINÄ TEIN SEN, kaiken paskan, stressin, ongelmien keskellä valmistuin ammattiini ja olen pystynyt työskentelemään normaalisti, asia josta olen todella ylpeä!!!

Kevät oli siis ihan kamalaa aikaa, jota en toivo pahimmalle vihollisellekkaan. Töitä, opintoja, yhteistyötä eri tahojen kanssa poikani asioiden suhteen, omat hoitokontaktit, parisuhteen ongelmat.

Paljon tuli asioihin muutoksia puolessa vuodessa, ei ole enää parisuhdetta, pojalla on asiat paremmin, itse voin paremmin lääkityksen ansiosta, vaikkakin hoitokontaktini lopetettiin eilen. Nyt on sitten vain pärjättävä omillaan. Laitoin kyllä hakemuksen Kelaan, jotta saisin tuen kuntoutuspsykoterapiaa varten, sitten olisi vaan etsittävä sopiva terapeutti.

Tämän kaiken keskellä olen kyllä huomannut ketkä ovat oikeita ystäviä ja muita läheisiä, jaksavat kuunnella mun itkua ja lohduttaa. Parisuhteen kariutuminen on mulle vaikea paikka, mutta ehkä siitäkin joskus selviään, asenteeni on vaan että täältä noustaan!

Ymmärrän exäni päätöksen lopettaa parisuhteen, ei kukaan jaksa ihmistä joka haluaa itseään satuttaa kokoajan, ja lisäksi satutin häntä fyysisesti. Olen siitä todella pahoillani ja jos saisin aikaa takaisin, jättäisin satuttamisen.
Ehkä näistäkin virheistä otin opikseni, tämän vuoden aikana olen ainakin taas paljon vahvempi ihmisenä sekä itsetuntemukseni on parempi.

-Roma