Apuaaa..tämä on elämäni ensimmäinen kerta kun kirjoitan jotain omasta elämästäni nettiin kaikkien näköisälle.

Idea blogista tuli siitä kun tuntuu ettei kukaan ymmärrä tai halua ymmärtää tunteitani..tiedän sairauteni olevan todella puuduttavaa myös ympärilläni oleville ihmisille. Haluaisin pystyä kertomaan heille tuntemuksistani, ilman että reaktio on hyökkäävä ja ilkeä. Mutta tilanne ei ole sellainen nyt niin on ehkä helpompi purkaa se kirjoittaen, oli tekstillä lukijoita tai ei niin se helpottaa oloani :)

(Alkuun kerron etten todellakaan ole mikään kieliopin asiantuntija joten pilkut, pisteet yms ovat varmasti väärissä paikoissa ja tulee olemaan jatkossakin ;) )

Hieman taustaa minusta ja sairaudestani...

Kirjoittajana täällä on 32v lähihoitaja opiskelija ja äiti, perheeseeni kuuluu miesystävä, 11v poika sekä kaksi kissaa.

Tällä hetkellä diagnoosina on masennus, toistuva sellainen. Aiemmin olen sairastanut masennuksen v.2009-2011, ja tämä nykyinen masennusjakso alkoi viime keväänä. Välillä on ollut pitkiäkin hyviä jaksoja, mutta viimeisten kuukausien aikana nämä hyvät jaksot ovat kestäneet muutamia viikkoja. Itse epäilen vahvasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta diagnoosi tosiaan tarkentuu tässä kevään aikana.

Miten masennus näkyy elämässäni? Masennusjakson ollessa päällä olen itkuisempi, mua ei kiinnosta nähdä ketään ja halu tehdä asioita on nollassa. Työ on minulle kuitenkin voimavara ja sen voimalla jaksan eteenpäin, siellä kun en ehdi murehtimaan asioita vaan on keskityttävä asiakkaisiin. Nykyisen masennusjakson laukaisi todennäköisesti uupumus, keväällä tein paljon töitä opiskelujen ohella, pojallani oli koulussa ja vapaa-ajalla ongelmia sekä lisäksi parisuhteessa oli omat haasteet.

Keväällä hakeuduin terveyskeskukseen oma lääkärille, joka otti asian kyllä heti vakavasti ainakin siltä osin että lääkkeitä masennukseen oli valmis määräämään, kerroin että haluaisin ennemmin jutteluapua kun masennuksen taustalla ovat myös lapsuuden asiat ja huono itsetunto. Seuraavalla kerralla suostuin kokeileen lääkitystä (escitalopram), joka myöhemmin syksyllä muutettiin toiveestani toiseen (brintellix). Vaihto toiseen lääkkeeseen sujui ongelmitta ja aiemmasta lääkkeeestä johtuneet ikävät sivuoireet  katosivat. Kolmannella lääkärikäynnillä (lokakuussa) vaadin saada jutteluapua ja lääkäri selvästi halujaan vastaan kirjoitti minulle lähetteen psykiatriselle, joka kylläkin tuli itselleni vasta marraskuussa tietoon kun psykiatriselta soitettiin minulle ensimmäistä aikaa.

Joulukuussa ja nyt tammikuussa kävin psykiatrisella lääkärissä ja viime tiistaina minulla oli ensimmäinen psykologi käynti ja kuinka helpottaavaa olikin saada jutella ammattilaiselle. Tehtiin kevään suhteen "toimintasuunnitelma" eli listattiin elämästäni ongelmakohdat joihin pureudumme kevään istunnoissa ja yritämme käydä läpi myös masennuksesta johtuvia ajatusvirheitä.

Ongelmakohtina elämässäni ovat vaikeus luottaa ihmisiin, mustasukkaisuus ja läheisriippuvuus sekä käsittelemätön suru isoisäni poismenosta.

Vastailen mielelläni kysymyksiin...koitan myös kirjoitella iloisiakin asioita kun tottakai elämässäni myös niitä on :)

-Roma-