Pitkästä aikaa on taas olo että haluan kirjoittaa..elämässäni on tapahtunut isoja muutoksia viime kirjoitusten jälkeen.

Ensinnäkin MINÄ TEIN SEN, kaiken paskan, stressin, ongelmien keskellä valmistuin ammattiini ja olen pystynyt työskentelemään normaalisti, asia josta olen todella ylpeä!!!

Kevät oli siis ihan kamalaa aikaa, jota en toivo pahimmalle vihollisellekkaan. Töitä, opintoja, yhteistyötä eri tahojen kanssa poikani asioiden suhteen, omat hoitokontaktit, parisuhteen ongelmat.

Paljon tuli asioihin muutoksia puolessa vuodessa, ei ole enää parisuhdetta, pojalla on asiat paremmin, itse voin paremmin lääkityksen ansiosta, vaikkakin hoitokontaktini lopetettiin eilen. Nyt on sitten vain pärjättävä omillaan. Laitoin kyllä hakemuksen Kelaan, jotta saisin tuen kuntoutuspsykoterapiaa varten, sitten olisi vaan etsittävä sopiva terapeutti.

Tämän kaiken keskellä olen kyllä huomannut ketkä ovat oikeita ystäviä ja muita läheisiä, jaksavat kuunnella mun itkua ja lohduttaa. Parisuhteen kariutuminen on mulle vaikea paikka, mutta ehkä siitäkin joskus selviään, asenteeni on vaan että täältä noustaan!

Ymmärrän exäni päätöksen lopettaa parisuhteen, ei kukaan jaksa ihmistä joka haluaa itseään satuttaa kokoajan, ja lisäksi satutin häntä fyysisesti. Olen siitä todella pahoillani ja jos saisin aikaa takaisin, jättäisin satuttamisen.
Ehkä näistäkin virheistä otin opikseni, tämän vuoden aikana olen ainakin taas paljon vahvempi ihmisenä sekä itsetuntemukseni on parempi.

-Roma

Eilen oli taas pitkästä aikaa päivä että mua ahdisti suunnattomasti, tai se ahdistus alkoi vasta illalla...Päivä meni loistavasti, tehtiin asioita yhdessä koko perhe vaikkakin 11v pojan houkutteleminen tekemiseen olikin työn ja tuskan takana. Yhteinen tekemisemme koostui kirppistelystä (kirppislöytönä pitkään haaveilemani polviin ulottuvat villasukat :P ), shoppailusta (pääasiassa minä shoppailin kotiin sisustusjuttuja ja miehet kulki perässä ;) ) ja illalla katteltiin yhessä haluatko miljonääriksi-sarjaa. Niin pieniä asioita, mutta sitäkin tärkeämpää yhdessäoloa.

Palaten ahdistukseen...ahdistus iski siinä vaiheessa kun pääni valtasi taas kamalat ajatukset, eli miesystäväni exä ja heidän ystävyys. Asiastahan en voi miehelleni sanoa, koska silloin on taas tiedossa vähintäänkin huutamista, itkua ja ovien paiskomista. En jaksa riidellä aina samasta aiheesta ja päättyen samalla tavalla. Tunne ahdistus on kamala, et saa happea kunnolla, tunnet rinnassa kamalan möykyn ja päässä pyöriin vaan hirveitä ajatuksia, joihin järki koittaa sanoo vastaan ettei ne ole totta ja moni sanoisi että älä ajattele

...mutta masentunut mieli ajattelee tahdosta riippumatta väärin ja ne ajatukset tulee jostain ja yleensä ihan yhtäkkiä, saavat mielen maahan. Minä tiedän jo miten pääsen ajatuksista eroon mutta moni muu samaa kokeva ei varmasti tiedä.

Itse yritän keksiä jotain tekemistä, jotta ajatukset lähtevät päästäni, onnistuin siinä eilen. Toisinaan ajatuksia ei saa päästä pois, mutta onneks eilen onnistuin, olen taas vähän vahvempi ja yksi erä taas voitettu masennustaistelussa :) 

Onni on..osata löytää arjesta ne pienen pienetkin ilot <3 

-Roma-

 

Apuaaa..tämä on elämäni ensimmäinen kerta kun kirjoitan jotain omasta elämästäni nettiin kaikkien näköisälle.

Idea blogista tuli siitä kun tuntuu ettei kukaan ymmärrä tai halua ymmärtää tunteitani..tiedän sairauteni olevan todella puuduttavaa myös ympärilläni oleville ihmisille. Haluaisin pystyä kertomaan heille tuntemuksistani, ilman että reaktio on hyökkäävä ja ilkeä. Mutta tilanne ei ole sellainen nyt niin on ehkä helpompi purkaa se kirjoittaen, oli tekstillä lukijoita tai ei niin se helpottaa oloani :)

(Alkuun kerron etten todellakaan ole mikään kieliopin asiantuntija joten pilkut, pisteet yms ovat varmasti väärissä paikoissa ja tulee olemaan jatkossakin ;) )

Hieman taustaa minusta ja sairaudestani...

Kirjoittajana täällä on 32v lähihoitaja opiskelija ja äiti, perheeseeni kuuluu miesystävä, 11v poika sekä kaksi kissaa.

Tällä hetkellä diagnoosina on masennus, toistuva sellainen. Aiemmin olen sairastanut masennuksen v.2009-2011, ja tämä nykyinen masennusjakso alkoi viime keväänä. Välillä on ollut pitkiäkin hyviä jaksoja, mutta viimeisten kuukausien aikana nämä hyvät jaksot ovat kestäneet muutamia viikkoja. Itse epäilen vahvasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta diagnoosi tosiaan tarkentuu tässä kevään aikana.

Miten masennus näkyy elämässäni? Masennusjakson ollessa päällä olen itkuisempi, mua ei kiinnosta nähdä ketään ja halu tehdä asioita on nollassa. Työ on minulle kuitenkin voimavara ja sen voimalla jaksan eteenpäin, siellä kun en ehdi murehtimaan asioita vaan on keskityttävä asiakkaisiin. Nykyisen masennusjakson laukaisi todennäköisesti uupumus, keväällä tein paljon töitä opiskelujen ohella, pojallani oli koulussa ja vapaa-ajalla ongelmia sekä lisäksi parisuhteessa oli omat haasteet.

Keväällä hakeuduin terveyskeskukseen oma lääkärille, joka otti asian kyllä heti vakavasti ainakin siltä osin että lääkkeitä masennukseen oli valmis määräämään, kerroin että haluaisin ennemmin jutteluapua kun masennuksen taustalla ovat myös lapsuuden asiat ja huono itsetunto. Seuraavalla kerralla suostuin kokeileen lääkitystä (escitalopram), joka myöhemmin syksyllä muutettiin toiveestani toiseen (brintellix). Vaihto toiseen lääkkeeseen sujui ongelmitta ja aiemmasta lääkkeeestä johtuneet ikävät sivuoireet  katosivat. Kolmannella lääkärikäynnillä (lokakuussa) vaadin saada jutteluapua ja lääkäri selvästi halujaan vastaan kirjoitti minulle lähetteen psykiatriselle, joka kylläkin tuli itselleni vasta marraskuussa tietoon kun psykiatriselta soitettiin minulle ensimmäistä aikaa.

Joulukuussa ja nyt tammikuussa kävin psykiatrisella lääkärissä ja viime tiistaina minulla oli ensimmäinen psykologi käynti ja kuinka helpottaavaa olikin saada jutella ammattilaiselle. Tehtiin kevään suhteen "toimintasuunnitelma" eli listattiin elämästäni ongelmakohdat joihin pureudumme kevään istunnoissa ja yritämme käydä läpi myös masennuksesta johtuvia ajatusvirheitä.

Ongelmakohtina elämässäni ovat vaikeus luottaa ihmisiin, mustasukkaisuus ja läheisriippuvuus sekä käsittelemätön suru isoisäni poismenosta.

Vastailen mielelläni kysymyksiin...koitan myös kirjoitella iloisiakin asioita kun tottakai elämässäni myös niitä on :)

-Roma-

Onnittelut uudesta blogistasi!

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.